Collan-Kollanus-sukuseura ry

Esittely ja historia 

Ajankohtaista 

Seuran jäsenyys

Sukututkimus

Tapahtumia 

Säännöt 

Hallitus 

Kokoukset 

Sukukokous 

Valokuvat 

Suvun historiaa 

Sukutaulu Claudius

Sukutaulu Henrik 

Sukutarinoita

Julkaisuja

Toiminnan käynnistyminen uudelleen 2000-luvulla

Kesäkuun 12. päivänä 2007 pidettiin Pieksämäellä pienimuotoinen sukukokous, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja Pieksämäen vanhan kirkon nurkalla olevan Collanus-suvun muistokiven kunnostukseen. Rahaa saatiinkin kokoon sen verran, että voitiin hankkia kolmeksi vuodeksi muistokiven eteen kukat, joiden hoidosta vastasi seurakunta.

Samassa tilaisuudessa heräsi ajatus Collan-sukuseuran elvyttämisestä. Nimettiin toimikunta, jonka tehtävänä on viedä asiaa eteenpäin ja todettiin, että toimintaan kaivattaisiin mukaan myös sellaisia henkilöitä, jotka tietävät seuran aikaisemmasta toiminnasta.

Edellinen toimintatapahtuma oli sukukokous Helsingissä vuonna 1984. Seuraa ei löytynyt enää huhtikuussa 2008 yhdistysrekisteristä. Kun seura rekisteröitiin uudelleen, annettiin seuralle uusi nimi, suvun eri haarat huomioon ottava nimi Collan-Kollanus-sukuseura ry, joka sai sukukokouksen kannatuksen.

Uudellen perustettu Collan-Kollanus-sukuseura ry piti sukukokouksen Pieksämäellä lauantaina 4.7.2009, jolloin on kulunut 70 vuotta muistokiven pystyttämisestä.

Sukukokouksessa hyväksyttiin seuran säännöt ja valittiin hallitus. Näillä seuran kotisivuilla tiedotetaan ja kerrotaan toiminnasta ja tapahtumista.

 Ennen sukuseuran virallista organisaatiota toimineen toimikunnan osanottajia kokouspaikalla 19.4.2008
(Risto Collan, Eino Jäppinen, Marja Paavilainen ja Rauni Rautanen)

 

Ensimmäinen toiminnan alulle sysäävä kokous kesällä 2007

Artikkeli Pieksämäen Lehdessä 20.6.2007 sukuseuran elvyttämisen ensimmäisestä tapaamisesta Pieksämäellä 12.6.2007

Muistokiven äärellä suvun puuhaihmiset Juha Moilanen, Leena Mustalampi ja Eino Jäppinen

Kollanus-Collan-suvun sukukivi on muistutus vahvasta perinteestä

Menneisyyden tuntemus auttaa hahmottamaan tulevaa

Kollanus-Collan-suku on vaikuttanut Pieksämäen seudulla jo reilun 300 vuoden ajan. Suvun alkuperästä on tutkijoilla erilaisia käsityksiä, mutta todennäköisenä pidetään, että Claudius Claudii Collanus muutti veljensä Henrikin kanssa Pieksämäelle 1670-luvulla. Claudius ensin ja Henrik myöhemmin.

Pieksämäkeläinen Kollannus-Collan-suvun katsotaan lähteneen Henrikistä ja hänen neljästä pojastaan, joista kaksi toimi seurakunnan lukkareina.

Veljesten ja näitä seuranneiden sukupolvien kunniaksi on Pieksämäen vanhan kirkon eteen pystytetty Collanus-suvun muistokivi. Kivi haettiin Seppälänmäestä, josta löytyvät suvun syvimmät juuret.

Vasta iän karttuessa alkavat ihmiset yleensä kiinnostua menneistä sukupolvista. Aletaan katsoa myös taaksepäin. Mistä sitä onkaan oikein tultu? Menneisyyden tuntemus on keino hahmottaa tulevaa.

Kun Eino Jäppinen, jonka äiti Johanna oli alkujaan Seppälänmäen Kollanuksia, alkoi tiedustella oliksiko suvun jäsenillä kiinnostusta suvun muistokiven kunnostukseen, ei muuta tarvittu. Leena Mustalampi, jonka äiti oli Kollanuksia ja Juha Moilanen, joka äiti oli puolestaan Mustajärven äidin sisko innostuvat oitis asiasta.

Collanus muuttui Kollanukseksi

Lauantaina Moilasen kahvilassa päätettiin sekä muistokiven hoidosta että sukuseuratoiminnan elvyttämisestä. Mukana oli reilut 40 suvun jäsentä. Suvun vanhaa perinnettä päätettiin elvyttää.

Alkujaan suku oli Collanuksia, mutta ajan myötä siitä tuli lähinnä Pieksämäen seudulla Kollanus. 50-luvulla osa suomensi nimensä Kolimaaksi. Yksi sukuhaara muutti nimensä lyhyesti Collaniksi.

Kollanuksien nimi on liittynyt aina kiinteästi kirkkoon. Seppälänmäen Ylätalo oli kirkon lampuoti, josta käytiin kirkossa töissä. Suvussa oli runsaasti seurakunnan palvelijoita; rovasteja, pappeja, lukkareita ja suntioita.

Sanottiin, että Kollanusten ääni oli kaikunut Pieksämäen kirkossa jo 300 vuoden ajan.

Kollanuksen ja Collan-sukujen vaiheita on tutkittu hyvinkin tarkasti, koska suvussa on ollut runsaasti kirkonmiehiä että yliopistoihmisiä, joita suvun vaiherikas historia on kiinnostanut. Paljon on tutkittu, mutta paljon on vielä myös tutkimatta.

Aika muuttaa mielen

Juha Moilasta suvun vaiheet ovat alkaneet kiinnostaa vasta iän karttuessa.

- Aikanaan kun Saimi-äiti kertoi sukulaisista, ei se kiinnostanut yhtään. Vasta nyt iän karttuessa on suvun menneisyys alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Kiinnostusta lisäsi entisestään se, että Kollanusten vaiheet liittyvät niin kiinteästi kirkkoon ja samalla tiettyyn arvomaailmaan, Juha Moilanen pohti. Hän mukaansa niin se vaan aika muuttaa mielen.

Muun muassa suvun muistokiven sijainti tuli Moilasen tietoon vasta muutama vuosi sitten.

- Kun kuulin, että sellainen oli vanhan kirkon kupeessa niin siltä istuimelta hyppäsin autoon ja menin kiveä katsomaan vaikka lunta tuli taivaan täydeltä, Moilanen kertoo.

Suvun vaiheet ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän myös Leena Mustalampea, joka on ollut niin ikään aktiivisesti mukana sukukiven hoidossa. Hän muun muassa puhdistutti kiven muutama vuosi sitten omilla varoilla.

- Joskus meidän pitää oikein pitää suvun omat kirkonmenot ja sinne hankitaankin pappi, joka sitten puhuu suvusta vain kauniita asioita, Leena Mustalampi suunnitteli pilke silmäkulmassa.

Tuomo Toppinen

 

 

 

Päivitetty 23.9.2014 Ylläpitäjä Rauni Rautanen, email rauni_rautanen@yahoo.fi