Collan-Kollanus-sukuseura ry

Esittely ja historia 

Ajankohtaista 

Seuran jäsenyys

Sukututkimus

Tapahtumia 

Säännöt 

Hallitus 

Kokoukset 

Sukukokous 

Valokuvat 

Suvun historiaa 

Sukutaulu Claudius

Sukutaulu Henrik 

Sukutarinoita

Julkaisuja

CLAS SIGFRIDSON
-n. 1656

Ensimmäinen merkintä Clas Sigfridsonista on löytynyt Mikkelin pitäjän jousiveroluettelosta vuodelta 1638, jolloin hän oli Magnus von der Palenin palveluksessa Rantakylässä Mikkelin lähellä. Hänet mainitaan tällöin skrivare = kirjuri-tittelillä. (Mikkelin) Visulahden ja Pellosniemen käräjäkirjassa on v. 1639 toiseksi vanhin merkintä. Arvi Ilmoniemi mainitsee hänen tällöin viljelleen tilaa Rantakylässä, jossa hän oli vielä v. 1654.

V. 1651 on Visulahden manttaaliluettelossa seuraava merkintä: Älde och wälborne Magni von der Pålens frälsse aff Wesulax och S: Michels Kyrckie S: Randakylä/Clas Sigfredsson, laantbofogde 1, hustru 1, syster 1.

Clas Sigfridsson kuoli ennen vuotta 1659, koska hänen vaimonsa v. 1659 asui leskenä Kangasniemen Salmenkylässä luonaan Henrik-poika ja vävy. Pellosniemen käräjillä mainitaan lisäksi 28.11.1656 Magnus von der Palenin voutina Christopher Rodert, joka viittaisi siihen, että Clas Sigfridson ei enää tällöin tätä tointa hoitanut tai, että vouteja olisi ollut kaksi.

Lisävalaistusta Clas Sigfridssonin voutinaoloaikaan saadaan Antero Mannisen kirjoittamasta Kangasniemen historiasta. Sivuilla 124 - 125 kerrotaan, että Kustaa II Adolf läänitti sotaleirissä Pihkovan edustalla 5.10.1615 päivätyllä kirjeelle Vuolingon verot "miehuulliselle Magnus von der Palenille". Hän oli Baltian maiden saksalaisia ylimyksiä, joka vuodesta 1610 oli ollut Ruotsin palveluksessa. Vuolingon neljänneskunta oli ns. Norrköpingin rälssiä, joka siirtyi perintönä alkuperäisen rälssimiehen miespuolisille jälkeläisille. Magnus von der Palenin kuoltua hänen "lääninsä" jaettiin hänen poikiensa, maaneuvos Gustav ja majuri Richard von der Palenin kesken. Sen Kangasniemen puoleisessa osassa sijaitsi läänityskauden alkupuolella Suurolan säteri (aatelismiehen kartano, joka nautti täydellistä vapautta maaveroista). Säterin päätalossa, myöhemmässä sotilasvirkatalossa asui ainakin ajoittain von der Palenin "aatelisvouti". Liukkolan rälssi oli Gustavilla ja Rantakylän rälssi Richard von der Palenilla. Jälkimmäiseen rälssiin kuului 46 ja edelliseen 64 tilaa.

Kangasniemen historian sivuilla 117 - 118 on tietoja Pieksämäen ja Visulahden käräjillä esillä olleista asioista ja siinäkin mainitaan, että katsastuslautakunnissa, jotka selvittelivät rajariitoja oli usein mukana, kaiketi "virkansa puolesta" ja isäntänsä etujen valvojana, von der Palenin "aatelisvouti" Klaus Sigfridinpoika.

Suur-Savon tuomiokirjassa sekä myös Pellosniemen käräjäkirjassa on mainittuna eräitä Clas Sigfridsonin selvitys- ja syynimiestehtäviä ja esim. Pellosniemen käräjillä v. 1651 oli 28.7. saapuvilla Welförståndigh Clas Sigfridson "sittiandes utj. cronobefallningsmans Lorens Röös ställe" = nimismiehen sijaisena. Vielä oli Vesilahden käräjillä v. 1645 esillä asia, josta kävi selville, että Clas Sigfridson omista Höralanmaa nimisen tilan.

Tästä, nähtävästi jo 1500-luvun puolella syntyneestä kantaisästä, on asiakirjoissa siis melko monia merkintöjä. Perhettä hänellä oli vaimo ja ainakin kaksi poikaa ja tytär.

 

Clas Sigfridson

HENRIK CLASSON COLLANUS

Arkistotietojen nojalla tiedetään, että Clas Sigfridsonin vanhempi poika Henrik Klaunpoika viljeli noin vuodesta 1659 lähtien osaa G. von der Palenin rälssitilaa Suurolan alaisista maista Kangasniemellä, Pieksämäen entisessä kappeliseurakunnassa. Henrik Klaunpoika tavataan Suurolassa vielä v. 1669 manttaaliluettelossa, mutta ei enää esim. 1677. Henrik Klaunpoika mainitaan Kangasniemen Salmenkylässä (Kirkonkylässä, joka on Suurolan naapurikylä) sisarineen v. 1657. V. 1659 on merkitty "Claes Sigfridssons gifta son Hinrich med hustru oc Mågh hr Bengt med sin hustru" ja v. 1660 (luettelon loppupäässä ennen kirkkoherraa) luetellaan Clas Sigfridinpojan leski, hänen poikansa Henrik vaimoineen ja vävynsä herra Pentti vaimoineen. Henrik Collanuksen omistuksessa oli v. 1664 2½ veromarkan verotila Suurolan kylässä nimeltään "Säfwsenenjerwen taifwal" = Säynäjärven taival.

Pieksämäen manttaaliluettelossa mainitaan v. 1677 sukunimetön Henrik Classon, joka tällöin asui kirkonkylässä. Karjalan laamannioikeuden pöytäkirjassa 19-211 1688 (VA ä 3) mainitaan erään asian yhteydessä "kyrkoherdens broder (kirkkoherran veli) Henrik Classon Collanus i Piexemäki". Hän käytti sukunimeä tai se oli merkitty (veljen mukaan) jo v. 1676, jolloin (19/5) Pieksämäellä kastettiin Christer Hendrichson Collanus.

Toinen veljeksistä Claudius Collanus tuli kappalaiseksi v. 1673 Pieksämäelle ja sittemmin kirkkoherraksi v. 1685. Claudius oli ottanut ilmeisesti Viipurissa opintiellä, pappina ja kotiopettajana ollessaan sukunimekseen Collanus. Hänen isänsä nimeksi oli raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa merkitty Clas eli Klaus. Koska Henrik oli kirkkoherran veli ja Sigfridin poika ja koska hän rupesi käyttämään samaa sukunimeä kuin veljensä, ovat todisteet Clas Sigfridinpojan Collan-suvun kantaisyydestä varsin selvät. Sukulaisuussuhteita ei tosin tähän aikaan vielä voitu kirkonkirjojen nojalla todistaa.

Henrik Collanuksen jälkeläisiä koskevat tiedot ovat vielä puutteelliset. Näyttää siltä, että hänellä oli ainakin viisi lasta:

1. Anders, joka toimi ainakin vuosina 1680 -1690 Pieksämäen lukkarina. Hän asui Käriniemessä ja oli naimisissa ainakin vuonna 1690. Hän kuoli ennen helmikuuta 1693.

2. Klaus, joka syntyi n. vuonna 1663 ja kuoli 12.5.1743, toimi Pieksämäen lukkarina 31 vuotta v. 1692 - 1723. Ensimmäinen puoliso oli Kirstin Thure ja toinen vuodesta 1728 Margareta Jääskeläinen. Hänen poikansa mainitaan vihittyjen luettelossa jo Seppälänmäellä asuvina.

3. Margareta, syntynyt n. vuonna 1668 ja haudattu leskenä 25.11.1733

4. Henrik, syntynyt vuonna 1674, haudattu 27.1.1734

5. Christer, syntynyt vuonna 1676, kastettu 19.5.1676

Kun Pieksämäen kirkossa kaikui Collanus-lukkareiden ääni yli 40 vuotta, on aihetta kertoa, mitä heidän tehtäviinsä silloisen, vuonna 1686 voimaan astuneen kirkkolain mukaan kuului:

"Lukkarin pitää olla rehellisenä, uskollisena ja ahkerana kirjamiehenä sekä taitavana laulussa ja kirjoittamisessa, että hän niitä kykenee opettamaan seurakunnan nuorisolla. hänen tulee olla kirkolle uskollisen sekä kirkonherralle ja seurakunnalle nöyränä ja pitää huolta kellon soitosta ja kläppäämisestä määrätyillä hetkillä. Hänen myöskin pitää asettaa tuntikellot, auttaa pappia jumalanpalveluksissa, rippikirkossa ja, jos käsketään, pitäjälläkin sairaitten luona sekä ahkerasti ja uskollisesti opettaa lapsia kirjasta lukemaan. Hänen kannettavina lähimmäiselle lukkarille myöskin ovat tuomiokapitulin, lääninrovastin ja kirkkoherran kirjeet. Jos tätä laiminlyödään, on siitä syntyvä vahinko hänen korvattavana. Piispa ja tuomiokapituli saavat vielä tarkemmiksi määrätä hänelle hänen velvollisuutensa virassa.

Mitä kirkossa yhä käytetään on hänen hoidossa ja tulee hänen hyväksi katsoa hänelle näin uskotut kalut (esim. kalkki, lautanen jne.). Ennen ehtoollista on lukkarin tahi suntion tuotava alttarille öylättiä ja viiniä".

Samassa kirkkolaissa mainitaan myös lukkarin puustellit, joiden hoitoa ja kunnossapitoa lääninprovasti jonkun kruununpalvelijan kanssa tarkasti.

 

Clas Sigfridson

CLAUDIUS COLLANUS (I)

-1692

Berholmin sukukirjassa on aikaisemmin Collan-suvun kantaisänä pidetystä Claudius Collanuksesta seuraavat tiedot:

Claudius Collanus oli pappina Viipurissa 1669, toisena kappalaisena Pieksämäelle 1673 ja kahdeksantena kirkkoherrana 1685, provasti s.v. ja kuoli vuonna 1692. Puolisona oli Susanna Curnovius, joka kuoli 1726. Leski naitiin entisen miehensä seuraajalle kappalaisvirassa olleelle Joroisten kirkkoherralle, Nils Långille, joka kuoli ison vihan aikana (1714?).

Pieksämäen seudun historia I, sivu 403 - 404 kertoo Claudius Collanuksesta mm. seuraavaa:

Claudius Claudii Collanus saapui vuonna 1673 Viipurista Pieksämäelle. Vuonna 1669 hänen tiedetään toimineen Viipurissa pappina sekä edelleen vielä helmikuussa 1673 koulun kollegana. Jo 13.4.1673 mainitsee Pieksämäen henkiluettelo hänet seurakunnan toiseksi kappalaiseksi, joten hän lienee muuttanut mainittujen päivämäärien välisenä aikana Pieksämäelle. Collanus oli asunut Viipurissa nimismies Tuomas Henrinkinpoika Tanin luona kotiopettajana ja kuten Tani Viipurin raastuvanoikeudessa väitti - kuuden vuoden ajan hänen elätettävänään. Collanuksen ja hänen vuokraisäntänsä välit olivat rikkoutuneet, kun Claudius ei nainutkaan Tanin tytärtä, kuten ilmeisesti oli jossakin vaiheessa sovittu. Raastuvanoikeudessa 25.8.1673 luetussa kirjeessä Tani kertoi kuulleensa, että Collanus aikoi naida "toisen naisen Pieksämäellä". Ilmeisesti Collanus on näihin aikoihin mennytkin naimisiin, koska Pieksämäen kastettujen luettelon mukaan hänen esikoisensa - Judith - kastettiin 10.5.1674. Vuotta aikaisemmin laadittu henkiluettelo tietää Collanuksen joka tapauksessa poikamieheksi. Arvi Ilmoniemi mainitsee tutkimuksessaan Pieksämäen Collanus-suvusta Collanuksen käyneen maaliskuussa 1673 Puumalan pappilassa Pieksämäen lukkarin Krister Ferdinandinpojan kanssa. Täällä keskusteltiin Collanuksen ja Elina Tuomaantyttären välisistä asioista. Äiti näyttää halunneen Collanuksen vävykseen jopa siinä määrin innokkaasti, että uhkaili tytärtään puukolla saadakseen tämän tunnustamaan äidin olettaman suhteen dominus Claudiukseen. Avioliittoa ei tästäkään näytä syntyneen. Ilmoniemi väittää, ettei Susanna Curnovia olisi se nainen, jonka kanssa Claudius Collanus elokuussa 1673 solmi avioliiton , perustellen väitettään sillä, että Kajaanin pormestarin Juhana Henrikinpoika Cuvoniuksen tytär olisi tällöin ollut vasta 14 - 15 vuotias. Uutterista etsiskelyistä huolimatta ei Claudius Collanukselle ole kuitenkaan löytynyt muuta vaimoa kuin mainittu Susanna Curnovia. Kovin vanha tämä Susanna ei naimisiin mennessään ole missään tapauksessa voinut olla, koska hän synnyttää toiselle miehelleen Nicolaus Långille vielä v. 1693 lapsen.

Suunnilleen samat asiat kertoo Arvi Ilmoniemi Sukututkimusseuran Genos-julkaisussa nro 3 vuodelta 1945 näin:

Sukukirjan tietämän mukaan Claudius Collanus toimi Viipurissa pappina jo v. 1669. Siltä vuodelta on myös säilynyt hänen nimikirjoituksensa. Tärkeämpi on kuitenkin isän nimen maininta vuoden 1673 Viipurin raastuvanoikeuden pöytäkirjassa, johon sisältyvistä asiakirjajäljennöksistä ilmenee, että Claudius Claudii myös (Clavidi) Collanus - häntä sanotaan helmikuussa 1673 pappismieheksi ja koulun kolleegaksi - oli asunut nimismies Tuomas Henrikinpoika Tanin luona kotiopettajana ja, Tanin väitteen mukaan, hänen elätettävänään 6 vuoden ajan.

Varaton Claudius Collanus silloin ilmeisesti oli, koska oikeudelle esitettiin myös todistus, jonka hänelle oli antanut 17.3.1673 silloinen koulun rector cantus Tuomas Agander:

"Vuonna 1670 heinäkuussa joitakin päiviä senjälkeen, kun Siikaniemen esikaupunki paloi, keskustelin hyvin oppineen Claudius Collanuksen kanssa; jos hän kuitenkin haluaisi asua silloisen isäntänsä Thomas Hindricssonin luona? Johon korkeasti oppinut herra Claudius vastasi: Jumala tietää, että on sangen vaikeata olla heidän ristinään, jotka itsekin ovat asuntoa vaille jääneet, mutta on myös vaikeata erota heistä, kun he molemmat pyytävät, etten minä heidän poikiansa käsistäni päästäisi sanoen, että Te olette hyvin alkanut ohjata lapsiamme, niin että Teidän ei koskaan tulisi olla niin armoton, ettette tahtoisi edelleen jatkaa, ja kun olette ollut meille myötäkäymisessä uskollinen niin uskomme, että tahdotte myös vastoinkäymisessä jatkuvasti meitä auttaa. Sillä hädässä ystävä koetellaan. Näinollen, sanoi herra Claudius, en voi vielä heistä erota…"

Ainakin jo helmikuussa 1673 välit rikkoutuivat, kun Tani paljasti aikeensa naittaa tyttärensä Collanukselle. Claudius esiintyi itse Viipurin oikeudessa 2.6.1673, mutta 21.6. luettiin vain hänen lähettämänsä kirjelmä: 25.8. luetussa kirjelmässä taas Tani kertoo kuulleensa, että Claudius jo vuoden 1673 alkupuolella näkyy olleen suhteissa pieksämäkeläisiin henkilöihin, koskapa hän oli 16.3. sikäläisen lukkarin Krister Ferdinandinpojan kanssa Puumalan pappilassa, missä keskusteltiin Claudiuksen ja Elina Tuomaantyttären välisistä asioista: tyttö muka ei pannut sitä pahakseen, että "toinen toisensa jälkeen" häntä suuteli räätäli Henrikin talossa, mutta äiti uhkaili tytärtään puukolla ja pakotti tunnustamaan, että muka dominus Claudius oli ollut hänen kanssaan tekemisissä. Mainittu lukkari oli myös läsnä Viipurin oikeudessa 2.6. Lisättäköön vielä, että jo vuoden 1673 manttaaliluettelossa mainitaan kappalainen Clavidus.

Collanus hoiti Pieksämäen kappalaisen tointa jo elokuussa ja ilmeisesti hän oli silloin naimisissakin, sillä 10.5.1674 kastettiin Claudiuksen ensimmäinen lapsi, Judith. Tuo "toinen" taas, ts. Claudiuksen ilmeisesti juuri Pieksämäeltä naitu vaimo ei todennäköisesti ollut Susanna Curnovia (synt. 1659?), eikä tämä oikein sovellu mainitun Juditin tai seuraavien viidenkään lapsen äidiksi, mikäli Susannan vanhemmat olivat Kajaanin pormestari Johan Henrikinpoika Curnovius (k. 1665) ja Felicia Antintytär Cajana ja mikäli lapsille nimiä annettaessa oli noudatettu "ajanmukaista" periytymistapaa ja -järjestystä, kuten sitä oli aivan ilmeisesti seurattu esim. Claudiuksen pojan Erik Collanuksen jälkeläisten kohdalla.

Viipurin raastuvanoikeuden pöytäkirjat Claudius Collanuksen naima-asioista käsittävät konekirjoitettuinakin 14,5 sivua. Vaikealukuisina ja pääasiassa toisarvoista asiaa sisältävinä niitä ei ole suomennettu.

Muut tiedot Claudius Collanuksesta tässä mainittujen lisäsi ovat niukat. Pieksämäen seudun historiassa kerrotaan sivulla 374, että kappalainen Claudius Collanus lahjoitti 10 taalaria kuparirahaa kirkon korjauksesta aiheutuneisiin kuluihin ja sivulla 222, että katovuosien aiheuttamien rästien luettelossa vuosilta 1691 - 1700 mainitaan monien muiden ohella rovasti Claudius Collanus, joka ei voinut maksaa rästiään. Mikään varakas henkilö Claudius ei siis ollut kuollessaan 1692. Kuitenkin hänellä oli 10 vuotta aikaisemmin kirkonkylässä nimissään tila, jonka suuruus oli 2 veromarkkaa eli puoli manttaalia. Sen oli ennen häntä omistanut Paavo Manninen.

Lapsia oli Claudius Collanuksella ja Susanna Curnoviuksella (tai aluksi jollakin muulla puolisolla) yhteensä 6 tai 7; heistä tyttäriä 5. Lapsista tiedetään seuraavaa:

1. Judit, s. 10.5.1674 (mainittu kummina Pieksämäellä 5.6.1690)

2. Christiernus, s. 18.5.1675, ei muita tietoja (mahdollisesti Henrik Classon Collanuksen poika)

3. Elisabet, s. 22.7.1676, naimisissa luutnantti Alexander Bergin kanssa, joka toimi mm. rakuunarykmentissä 1701 ja kuoli Viipurissa 1706. V. 1730 Elisabet oli Mikkelissä vävynsä, vääpelin ja sittemmin Karjalan ratsurykmentin adjutantin, Karl Brusin ja tyttärensä Hedvig Juliana Bergin luona. Elisabet kuoli 14.5.1761 Rantasalmen Voinsalmelle 85-vuotiaana.

4. Katarina, s. 10.8.1678, puoliso Puumalasta (Kyrkstrandh) Elias Haraldsson. Lapsi Brita syntyi 24.12.1709. Katarina kuoli 14.11.1742 Juvalla porvarin vaimona.

5. Beata, s. 12.1.1680, ei tietoja

6. Anna, s. 15.4.1681, ensimmäinen puoliso Joroisten Vättilästä Joakim Tuurenpoika (tieto vuodelta 1710) jaa toinen puoliso entinen kersantti Fabian Stråk (möivät 15.12.1725 Pieksämäen kirkonkylän Ruhalan verotilan. Anna muutti Joroisista n. 1728.)

7. Erik, s. 3.4.1691, kappalainen, josta lisää myöhemmin

Kun Claudius kuoli v. 1692, olisi koko Claudiuksen sukuhaara jäänyt syntymättä, ellei Erik-poika olisi viime hetkellä syntynyt sukua jatkamaan.

Valitettavasti käytettävissä olevat tiedot eivät anna juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millainen Claudius Collanus oli toimiessaan kappalaisena, kirkkoherrana ja rovastina Pieksämäellä. Huolellisesti kirjoitettuja, kauniita nimikirjoituksia on säilynyt esim. vuoden 1669 kuitissa, jolla Viipurin linnan sepälle Petter Petterinpojalle on maksettu toukokuun palkka sekä ainakin kahdessa viljakuitissa vuodelta 1689. Pieksämäen historia-kirjassa olevan nimikirjoituksen alla on myös virka-asema.

Kansan suussa kerrotaan säilyneen Claudiuksen moittimistapa, jota hän mahdollisesti käytti seurakuntalaisia ojentaessaan: "Sinä olet kurpitsa, kukonmakkara, mutta minä olen Claudius". Ehkäpä tämä lause osoittaa, että voimakkaampien sanojen käyttö ei soveltunut rovasti arvolle.

 

Susanna Curnovius

Johan Curnovius, ylioppilas Turussa 1640, Pietari Brahen nimittämä kihlakunnan tuomari ja ensimmäinen Kajaanin pormestari 1659 (mainittu Genoksessa nro 4/1954 s. 107 ja tietoja myös Mauno Jokipiin Suomen vapaaherrakunnat -teoksessa). Puoliso Felicia Cajanus (Hjerta), joka oli Anders Eerikssonin (vanhaa Hjertan aatelissukua) tytär. Anders Eeriksson oli nimismies ennen kuin Pietari Brahe pani hänet kokko Kajaanin vapaaherrakuntansa voudiksi. Hänen puolisonsa oli Agneta Mattsdotter ja hän asui Paltamossa (kuoli ennen vuotta 1665).

Johan Curvoniuksen tytär on ehkä Susanna Curvonius. Kun Claudiuksen poika Erik pakeni venäläisiä isonvihan aikana, hän meni ensin Paltamoon ja lopulta Kajaanin linnaan. Paltamon rovastina oli tuolloin sukulainen (?) Cajanus.

 

Clas Sigfridson

Claudius Collanus

ERIK COLLANUS

1691 - 1736

Erik Collanus syntyi Pieksämäellä 3.4.1691. Hänen isänsä rovasti Claudius Collanus kuoli seuraavana vuonna 1692. Nuoruutensa Erik Collanus joutui viettämään aluksi Pieksämäellä ja myöhemmin Hirvensalmella, sillä äiti Susanna Curnovia meni miltei välittömästi Claudius Collanuksen kuoltua uusiin naimisiin varapastori Nicolaus Långin kanssa, joka toimi v. 1697 - 1699 Pieksämäen toisena kappalaisena ja vuodesta 1699 vuoteen 1712 kappalaisena Hirvensalmella.

Hirvensalmelta lähetettiin poika Viipurin lukioon ja ylioppilaaksi hän tuli 16-vuotiaana Turussa (Vib) 13.5.1707. Opinnot jatkuivat Turun yliopistossa ja noin 20-vuotiaana Erik vihittiin papiksi Mikkelin kirkossa 10.9.1711.

Aluksi Erik toimi kappalaisen apulaisena Joroisissa, minne isäpuoli oli päässyt kirkkoherraksi v. 1712. Kappalaiseksi Joroisiin Erik sai nimityksen 5.11.1714. Tähän tehtävään häntä pyydettiin seurakunnan taholta ja nimityksen antoi piispa J. Gezelius nuorempi.

Tätä ennen olivat venäläiset aloittaneet Suomen valloituksen ja Erik on merkitty paenneeksi Paltamoon 8.1.1714. Hän ei liene palannut seurakuntaan, koska sota jatkui ja siirtyi yhä pohjoisemmaksi. Viimeisen linnoituksen, Kajaanin linnan antautuessa Erik joutui yhdessä muiden, mm. isäpuolensa Nicolaus Långin kanssa venäläisten vangiksi 14.2.1716. Hänet vietiin muiden vankien kanssa jalkaisin talvella hävitetyn maan läpi Turkuun, missä hän istui vankina linnassa 3 kk. Kun Erik oli tällöin vasta 25-vuotias, hän kesti nämä rasitukset. Isäpuoli sensijaan kuoli marssin aiheuttamiin kärsimyksiin samana vuonna.

Kesän tultua Erik vapautui Turun linnasta ja pääsi aluksi hoitamaan papin tehtäviä Maarian pitäjään, missä oli ajan 1.7.1716 - 12.12.1717. Erik pääsi hoitamaan jälleen Joroisten kappalaisen virkaansa 12.1.1718.

Rauhanteon jälkeen Erik kirjoitti joulukuun 25. päivänä 1721 kirjeen piispa Gezeliukselle ja pyysi päästä Joroisten kirkkoherraksi. Kirje sisälsi seuraavaa:

 

"Korkeasti kunnioitettu ja korkeasti oppinut

Herra Piispa ja Consistorin Esimies

Samalla kun sydämestäni onnittelen Teidän isällistä ylhäisyyttänne äskettäin saamanne korkean viran johdosta sekä toivotan Korkeimman armoa ja apua Jumalan seurakunnan hoidossa anon Teidän isällistä korkeuttanne nöyrästi pyytäen, että minut määrättäisiin hoitamaan Pastorin tointa Joroisten seurakunnassa, joka on aivan pieni ja rappiolla oleva, koska minä siellä 12 vuoden ajan olen hoitanut pappistehtäviä ja ollut sanotun seurakunnan kappalaisena muutamia vuosia sekä Tsaarillisen majesteetin määräyksestä ja ukaasin nojalla Pastorin tointa siellä hoitanut, jolloin en ainoastaan Jumalanpalveluksia ilman kollegaa yli vuoden ajan hoitanut, vaan jouduin moniin vaikeuksiin, kyyneliin, kärsimyksiin ja hengenvaaroihin sanankuulijoitteni vuoksi; jotka, jos olisin niistä tiennyt silloin kun olin venäläisten vankina Paltamon autuaan herra rovastin (Cajanus), autuaan isäpuoleni Nils Långin, joka oli pastorina täällä Joroisissa, sekä muiden pappismiesten kanssa jonne meidän piti jalkaisin kävellä Kajaanin linnasta, laukku selässä ja vihollisen miekan alati uhatessa, niin olisin mieluimmin tyytynyt veteen ja leipään kuin monien takaajien avulla hakeutunut Joroisiin. Kuitenkin, kun Jumala korkeimmassa armossaan on antanut meidän elää vaikean ajan yli ja vapauttanut meidät vihollistemme käsistä, toivoisin mielellään pääseväni samaan toimeen rauhan aikana, missä vainojen aikana on kestetty; otaksun senvuoksi, että Teidän isällinen korkeutenne armollisesti asian niin järjestäisi, että minun mainitun seurakunnan Pastorin toimeen nimitettäisiin ja tämä hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa toimesta vahvistettaisiin, jotta minä ja vaimoni, pienet lapset, vanha äiti ja sisareni eivät joutuisi muiden elätettäviksi, sillä koska sitä nyt kerran on pyhään saarnavirkaan määrätty, tuntuisi mahdottomalta alkaa muulla tavalla elättää itseään. Odottaen oikeamielisestä rukoukseni kuulemista ja lähinnä Jumalan lempeätä suojelua toivomukselleni jään

Korkeasti kunnioitetun ja korkeasti oppineen

Herra Piispan ja Consistorin esimiehen

nöyrimmäksi palvelijaksi

Joroisissa 25 p:nä joulukuuta 1721 Erich Collanus

Kirkkoherraksi Joroisiin ei Erik kuitenkaan päässyt, vaan siirtyi myöhemmin Rantasalmen kappalaiseksi. Jo pari vuotta aikaisemmin 18.1.719 oli Erik Collanus solminut avioliiton Rantasalmen rovastin Anders Heinriciuksen ja hänen ensimmäisen vaimonsa Magdalena Flachseniuksen tyttären Magdalena Heinriciuksen (s. 1700, k. 1765) kanssa.

Lapsia syntyi perheeseen yhteensä seitsemän. Erik Collanuksen omakätinen lapsiluettelo on säilynyt VA:ssa. Siitä näkyy mm., että isonvihan jälkeen kastamista tapahtui myös maallikkojen toimesta ja erikoisuutena olivat ajan tavan mukaan horoskooppimerkinnät kunkin lapsen kohdalla. Tätä luetteloa voidaan pitää Collan-suvun ensimmäisenä sukutauluna.

"Anno 1720 24. maaliskuuta syntyi poikani, jonka herra Ambr. Gerlander kastoi Andreakseksi. Jesus siunatkoon häntä kaikella hengen ja ruumiin siunauksella. Horoskooppi Vesimies.

Anno 1721 16. toukokuuta syntyi toinen poikani, jonka herra Pet. Hoffren kastoi ja nimitti Claudiukseksi. Jesus siunatkoon. Kaksoset.

Anno 1723 6. maaliskuuta syntyi kolmas poika, jonka herra Henrik Morander kastoi ja nimesi Ericukseksi. Jesus siunatkoon. Leijona.

Anno 1724 26. huhtikuuta siunattiin avioliittoamme tyttärellä, jonka kirkkoherra, herra Johannes Limatius kastoi ja nimesi Susannaksi. Jeesus siunatkoon. Skorpioni.

Anno 1726 19. syyskuuta sai rakas vaimoni tyttären, jonka itse kastoin ja nimesin Mariaksi. Jesus siunatkoon. Jousimies.

Anno 1728 10. heinäkuuta sai avioliittomme jälleen lahjaksi pojan, jonka korkeastikunnioitettu appeni, korkea-arvoinen herra rovasti Magnus Andreas Heinricius kastoi ja nimesi Gabrieliksi. Jesus siunatkoon häntä ja toisia. Vesimies.

Anno 1732 25. tammikuuta klo 8 illalla syntyi minulle poika, jonka helmikuun 3. kastoi herra rovasti Norrgren, ja nimitti Johannekseksi. Kaksoset."

Joroisten muistojulkaisussa (Nils. K. Grotenfelt 1931) on muutamia mainintoja Eric Collanuksesta:

V. 1714 hän antoi todistuksen siitä, että Nils Grotenfelt oli lahjoituksilla hankkinut itselleen patronaattioikeuden Joroisten seurakunnassa (sai nimittää kirkkoherran). Todistus oli seuraava:

"Ote kirkonkirjasta seuraavasta, jonka kautta everstiluutnanttivainaja, jalosukuinen Nils Grotenfelt kuninkaallisen kirkkolain mukaan on itselleen ja omaisilleen saanut patronaattioikeuden tässä seurakunnassa:

1. Suureksi osaksi rakennuttanut ja suurentanut seisovaa kirkkoa.

2. Lahjoittanut ison kirkonkellon.

3. Samoin hopeisen kullatun kalkin lautasineen (1702).

4. Samoin kuusikynttiläisen messinkikruunun (ostettu Tukholmasa ja lahjoitettu kirkolle, kun Nils Grotenfelt 1698 onnelllisesti sieltä palasi).

5. Samoin uuden saarnastuolin.

6. Samoin punaisen, kukilla koristetun alttaripeiton."

V. 1724 helmikuun 26. päivänä saapui piispa Johannes Gezelius Joroisiin tarkastusta pitämään. Kappalainen Erik Collanus saarnasi ensin tavanmukaisen jumalanpalveluksen jälkeen Herran "vertaamattomasta suloisuudesta", minkä jälkeen piispa puhui seurakunnalle.

V. 1724 Joroisissa ollessaan asui Erik Collanus ns. Ala-Pappilassa, minne hänen aikanaan kunnan toimesta rakennettiin navetta. Tämä virkatalo oli v. 1724 rakennusten ja viljelysten puolesta hyvässä kunnossa.

V. 1726 tutki kuninkaallinen komitea kansan valituksia ja yleensä taloudellisia oloja Suomessa. Tähän komiteaan kuului mm. Joroisten kappalainen Erik Collanus.

Rantasalmen historiassa (Arvo M. Soininen 1954) mainitaan, että Erik Collanus tuli Rantasalmelle pitäjäläisten pyynnöstä, jotka olivat mieltyneet häneen hänen joskus saarnatessaan Rantasalmen kirkossa. Muutto Rantasalmelle tapahtui v. 1728. Pitkäksi ei toiminta muodostunut, sillä Erik kuoli 45 vuotiaana vuonna 1736 ja haudattiin kirkon alle 3.10.1736. Tällä paikalla on nyt entisten kirkkojen muistokivi.

Lapsista vanhin Anders oli tällöin 16 vuotias ja nuorin Johannes 4 vuotias. Äiti, joka eli vuoteen 1765, meni kuitenkin uusiin naimisiin miehensä seuraajan Rantasalmen kappalaisen Klas Fegmanin kanssa v. 1738, joten lapset arvattavasti saattoivat pitää pappilaa edelleen kotinaan.

Toinen kappalainen asui Rantasalmen historian mukaan ns. Osikonmäen pappilassa, mutta Ilmoniemi mainitsee Genos n:o 3:ssa 1945, että Erik Collanus omisti Rantasalmen Kolkon eli Kolkontaipaleen kylässä ratsutilan. Asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että hän sai sen haltuunsa avioliittonsa kautta.

Erik Collanuksen muista lapsista, paitsi Claudiuksesta, josta tuli Helsingin trivialiakoulun opettaja ja Rantasalmen kappalainen, ovat tiedot varsin niukat.

Vanhin lapsista, Anders tuli ylioppilaaksi, mutta rupesi sotilaaksi, asui Mikkelin Tuukkalassa ja oli kuljettajana Savon rykmentissä. Hänet mainitaan veronkirjoittajana v. 1751. Puoliso oli Anna Hokkanen. Nyttemmin on käynyt selville, että sukututkimus hänen jälkeläisistään on jäänyt täysin keskeneräiseksi ja toistaiseksi ei ole tietoa hänen myöhemmistä vaiheistaankaan.

Lapsista kolmas, Erik mainitaan Bergholmin sukukirjassa toisesta jalastaan rampana ja vasta v. 1965 selvisi, että hän oli toiminut sahan kirjanpitäjänä Muolaassa, missä todennäköisesti naimattomana kuoli 19.11.1783.

Myös Susanna jäi naimattomaksi ja asui ainakin vuosina 1784 - 1790 veljensä Claudiuksen luona.

Maria meni naimisiin Rantasalmen trivialikoulun opettajan, collega superior, nimi-konrehtori Karl Brusinin kanssa. Maria kuoli 4.8.1795.

Gabriel oli kuuromykkä, joka on merkitty 36-vuotiaana kuolleeksi Rantasalmella.

Johan toimi Helsingissä kauppa-alalla ja oli naimaton. Hänestä maalattu muotokuva on Joroisten Frugårdissa. Johan kuoli 25.1.1799.

historia jatkuu...

 

 

Päivitetty 11.10.2013, Ylläpitäjä Rauni Rautanen, email rauni_rautanen@yahoo.fi