Collan-Kollanus-sukuseura ry

Esittely ja historia 

Ajankohtaista 

Seuran jäsenyys

Sukututkimus

Tapahtumia 

Säännöt 

Hallitus 

Kokoukset 

Sukukokous 

Valokuvat 

Suvun historiaa 

Sukutaulu Claudius

Sukutaulu Henrik 

Sukutarinoita

Julkaisuja

Collan-suvun vaiheita
Olavi Linkolan kirjoitus Collan-suvun tutkimisesta ja sukuseuran historiasta (1966)

Tähän kirkkomaahan
haudattujen Rovasti
Claudius Collanuksen
k. 1692
ja veljensä Henrikin
sekä monien heitä
seuranneiden sukupolvien
muistolle

Collan-suku 1939


Kulttuurin avainsana on perinne. Kehittyipä maailma millaiseksi tahansa, tosiasia on, että kehityksellä on takanaan historia.

"Mitäpä noista vanhoista muistelee", kuulee usein sanottavan. Ei muisteta sitä, että myös nykyhetki on hetken perästä historiaa, omasta mielestämme kenties arvokasta, mutta jälkeentulevien silmissä ehkä vanhanaikaista ja vähäarvoistakin.

Kuitenkin ovat historian valossa sekä uusi, että vanha yhtä arvokkaita. Arvokasta on siis myös kaikki se, mitä esi-isät ja -äidit ovat tehneet ja kokeneet, olipa se sitten ollut ruusuista menestystä tai vaikeuksissa kamppailua.

Seuraavat eri lähteistä kerätyt henkilötiedot valottavat muutamien Collan-suvun kantavanhempien vaiheita. Kun menneisyyden paljastaminen heidän osaltaan on tuonut esiin paljon mielenkiintoista, on pidetty suoravana saattaa selostuksen monistettuun muotoon. Mikäli suvun jäsenillä riittää aikaa ja harrastusta, olisi toivottavaa, että suvun jäsenten vaiheista voitaisiin vastaisuudessakin koota tietoja ja muistelmia täten julkaistaviksi.

Kun ylioppilas Clas Collan (sittemmin Parikkalan rovasti) v. 1838 pani alulle 22-vuotiaana Collan-suvun sukutaulun laatimisen ja pyysi virkamiehenä jo useita vuosia toimineen serkkunsa, 24-vuotiaan Zacharis Collanin hankkimaan tätä varten alustavia tietoja Pieksämäen kirkonkirjoista, tuli hän aloittaneeksi työn, joka laajan kirjeenvaihdon ja monien selvittelyjen jälkeen johti 24 vuotta myöhemmin, siis v. 1862 painetun sukutaulun ilmestymiseen.

Seuraava vaihe suvun tutkimisessa oli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen nimissä v. 1894 julkaistu Axel Bergholmin sukukirja, jossa Collaneista monien muiden sukujen ohella esitettiin jo yksityiskohtaisia tietoja.

Tämän jälkeen ilmestyi toinenkin suppeampi sukukirja, jossa mm. Collan.suku esitetään entiseltä pohjalta. Kuitenkin vasta v. 1934 voidaan todeta tapahtuneen merkittävää edistymistä suvun alkuvaiheiden selvittelyssä. Tällöin nimittäin professori Kaarlo Linkola ensimmäisessä Collanien sukukokouksessa kertoi eräistä uusista "löydöistä", jotka sukututkijat lehtori E. Granit-Ilmoniemi ja hänen poikansa Arvi Ilmoniemi olivat muutamien asiasta kiinnostuneiden suvun jäsenten kustannuksella "kaivaneet esiin" Valtionarkistossa talletetuista asiakirjoista.

Kun näissä tutkimuksissa kävi selville, että suvun yksinomaisena kantaisänä ei, kuten aluksi tapahtui, enää voitu pitää Pieksämäen rovastia, Claudius Collanusta, vaan että tällä oli veli Henrik, josta polveutui lukuisia muita Collanuksia ja silloin tällöin sukeltautui julkisuuteen tietoja tuntemattomista Collaneista ja Kollanuksista, ryhtyi v. 1934 perustetun suku-seuran sihteeri Olavi Linkola selvittelyihin, jotka johtivat v . 1939 Henrikin sukuhaaran lähes täydelliseen "paljastamiseen". Tämä sukuhaara osoittautui henkilöluvultaan paljon laajemmaksi, kuin aikaisemmin tunnettu Claudiuksen sukuhaara.

Arvi Iloniemi jatkoi kuitenkin asianharrastuksesta edelleen Collan-suvun juurien selvittelyä julkaisten Genos n:o 3:ssa v. 1945 tutkielman Pieksämäen Collanusten polveutumisesta ja nimestä. Se sisälsi joukon uusia tietoja, jotka vahvistivat aikaisempia tutkimustuloksia. Vielä 1963 löysi mainittu tutkija vanhemman merkinnän Clas Sigfridinpojasta, jota nyt on pidettävä selvästi todistettuna Collan-suvun kantaisänä. Suvun alku on tutkimuksen nykyvaiheessa lyhyesti kerrottuna sivuilla sukuhistoriaa.

Päivitetty 11.10.2013, Ylläpitäjä Rauni Rautanen, email rauni_rautanen@yahoo.fi