Collan-Kollanus-sukuseura ry

Esittely ja historia 

Ajankohtaista 

Seuran jäsenyys

Sukututkimus

Tapahtumia 

Säännöt 

Hallitus 

Kokoukset

Sukukokous 

Valokuvat 

Suvun historiaa

Sukutaulu Claudius

Sukutaulu Henrik 

Sukutarinoita

Julkaisuja

 


Hannu Linkola, maantieteilijä, musiikkitoimittaja ja Kent-fani

FT Hannu Linkola ( s. 1978) on maantieteen oppihistoriasta, suomalaisesta maisemapolitiikasta, kartografiasta sekä yhteiskunnallisista valtasuhteista kiinnostunut tukija, joka toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksella. Yliopiston lisäksi Linkola on työskennellyt ympäristöhallinnossa ja osallistunut esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointien ohjausryhmän toimintaan. Linkola on Suomen Maantieteellisen aikakauskirja Terran päätoimittaja, joka on seurannut tieteellisen julkaisemisen ja kustannustoiminnan kehittämistä myös Suomen tiedekustantajien liiton varapuheenjohtajana, sihteerinä ja hallituksen jäsenenä. Hän on myös Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran puheenjohtaja. Vapaa-ajallaan Linkola harrastaa intohimoisesti musiikkia, soittaa rumpuja ja percussionia esperanton kielistä musiikkia esittävässä Dolchamar yhtyeessä ja toimii musiikkitoimittajana muun muassa Soundin avustajana.

Lokakuussa 2017 on ilmestynyt ensimmäinen suomalainen kirja ruotsalaisesta rock-ilmiöstä nimeltä Kent: Hannu Linkolan: Du & jag Kent. S&S. 525 s.

Hannu Linkola löysi Kentin samaan aikaan kuin moni muukin, syksyllä 1997 Isola-levyn ilmestyttyä. Yhtäkkiä kokonainen sukupolvi suomalaisia rakastui, erosi ja kaipasi ruotsinkielisen brittipopin voimalla. Yhtye oli brittiverrokkiensa tavoin itsevarma ja viileän etäinen, mutta se tuli myös lähelle tavalla johon muut eivät pystyneet; Kentin isolat olivat niitä paikkoja, joissa itse asuimme. Du & jag Kent sukeltaa syvälle Pohjoismaiden suurimpana rock-yhtyeenä pidetyn, syksyllä 2016 viimeisen kiertueensa tehneen orkesterin historiaan ja tuotantoon. Kuvaukseen kietoutuu myös vahva omakohtainen juonne kirjoittajan käydessä läpi musiikin herättämiä muistoja ja vieraillessa levyiltä tutuissa paikoissa.

Kent ei ollut mikään hilpeä yhtye. Onkin sopivaa, että myös siitä kirjoitettu fanikirja on kohteensa näköinen, vakava ja jääräpäinen. Du & jag Kentiä ei ehkä pitäisi nimittää fanikirjaksi, koska sillä tarkoitetaan yleensä nopeasti tehtyä kirjaa, jossa on paljon kuvia eikä lainkaan kriittistä analyysia. Linkolan kirja on sellaisen julkaisun täydellinen vastakohta. Yli 500-sivuisessa kirjassa on rockvalokuvaaja Tomi Palsan komeita Kent-kuvia, mutta myös hengästyttävä määrä kriittistä analyysia. Se ei ole yllätys, kun tekijänä on tohtoriksi väitellyt akateeminen työläinen. Mutta Linkola on myös intohimoinen Kent-fani, ja Du & jag Kent on ennen kaikkea kertomus suuresta ja syvästä faniudesta.

Hannu on Collan-Kollanus sukuseuran hallituksen varajäsen. Hänen isänsä oli museoviraston intendentti, kunniatohtori Martti Linkola ja isoisänsä professori Kaarlo Linkola.

Pentti Linkola - Ihminen ja legenda

Pentti Linkolan elämäkerta on julkaistu elokuussa 2017 ja saatavilla kirjakaupoista. Pentti (s.1932) kalastaja, ornitologi, kirjailija ja luonnonsuojelija on 1960-luvun alusta alkaen ollut yksi Suomen tunnetuimmista ajattelijoista. Hänen nimestään on tullut synonyymi järkähtämättömälle luonnon puolella olemiselle. Hänen askeettinen elämäntapansa on manifesti, jolla hän näyttää miten meidän pitäisi elää jotta luonto säästyisi.

"Tiedän olevani häirikkö tälle hälisevälle väelle, joka loppuunsa saakka kastelee kulttuurinsa monenkirjavia kukkasia ja hosuu ja huitoo minulle ja harvoille kaltaisilleni: älä sotke ympyröitäni! Silti huudan, yritän huutaa kovempaa kuin he huitovat. Silloinkin kun te olette parhaimmillanne, silloinkin teidän murresanakirjanne, kokeilukoulunne, raitiovaunumuseonne, lintujen rengastuksenne ja musiikkikirjastonne ovat mielettömyyttä, kun maailma kaatuu niiden päälle. Pankaa ne syrjään ja pelastakaa ensin maailma ja sitten taidegallerianne! Vielä on elonkehästä osia jäljellä, teidän on havahduttava ja otettava vastuu maailmasta, ei vain omista yksityisistä töherryksistänne (1989)"

On hienoa, että Pentti Linkolasta on viimeinkin saatu julkaistua elämänkerta ja hienoa, että se on tehty taidolla ja huolella. Kiitos kirjasta kuuluu ennen muuta toimittaja Riitta Kylänpäälle ja Kustannus Oy Siltalalle. Kylänpää on mainio kirjoittaja ja hän on paneutunut kunnolla Pentti Linkolan elämään. Toki kiitos kuuluu myös Pentille itselleen, joka on elänyt ainutlaatuisen elämän ja toiminut niin, että sekä hänen ajatuksensa että elämänkertansa jäävät luomakuntamme historiaan.

Moni on jo kirjoittanut Pentistä ja hänen ajatuksistaan, onpa jonkinmoisia elämänkerta-artikkeleitakin jo vuosia sitten julkaistu. Tämä teos on tehty aivan eri syvällisyydellä. Kun Pentti Linkolasta kirjoitetaan tai puhutaan, on itse kullakin aiheesta hiemankin kiinnostuneella yleensä omia mielipiteitä. Pentti Linkola on usean lukijansa mielestä Suomen viime vuosikymmenien merkittävin toisinajattelija, maamme tärkein pessimisti, ainoa tosi vihreä, joka elää niin kuin puhuu. Tai sitten hän on outo ekofasisti, jonkinmoinen hullu, jonka ajatukset ovat pahasti harhaantuneita. Näin oli varsin mahdollista, että elämänkerran kirjoittaja osoittautuisi joko kohteensa ihailijaksi tai kriitikoksi. Tästä haasteesta Kylänpää on selvinnyt kunnialla. Hän tuo taitavasti esiin Pentin oman ajattelun, siihen kohdistuneen ihailun ja myös kritiikin. Hän esittää Pentin elämän todellisuuden. Lukija saa itse päättää miten hän linkolalaisuuteen suhtautuu.

Kylänpään iso haaste oli se, miten Pentin ajattelu esitetään. Penttihän on kirjoittanut paljon, niin kirjoja kuin lehtiartikkeleita, antanut haastatteluja, ja niitä saksimalla ja kopioimalla elämänkertaa olisi helppo kasata. Toki Kylänpää on hieman tätä tehnytkin, mutta hän on pääosin käyttänyt aiemmin kokoamattomia lähteitä. Hän on tehnyt monia Pentin itsensä, hänen läheistensä, ystäviensä ja myös kriitikoidensa haastatteluja, käynyt läpi satoja kirjeitä, valokuvia ja lehtikirjoituksia, kirjallisuutta ja arkistoja. Näiden kautta hän on löytänyt Pentti Linkolan ihmisenä, hänen taustansa, läheisensä, hevosensa, linnut, puut ja rakennukset Pentin ympäriltä ja paljastaa Pentin niin humoristina ja ystävänä kuin depressiopotilaana.

Kirjan erinomaista uutta antia ovat otteet monista kirjeistä erityisesti Hilkka-äidin viisaat ja rakastavat neuvot pojalleen ja Isoveljeään linturetkillä aluksi seuranneen ja ihailleen Martti-veljen aluksi veljeshuumorin täyteiset mutta myöhemmin vakavasti varoittelevat ja kriittisetkin kommentit Pentille. Pentin laaja ystäväkaarti niin luonnonsuojelijoita kuin pienen maamme kärkipään älyköitä ja kirjailijoita esitellään. Aika moni kirjailija on hakenut ja saanut Pentistä keskustelukumppanin ja vahvistusta omalle tuotannolleen. Toki myös miehen tärkeimmät naiset äidin lisäksi ex. puoliso Aliisa, tyttäret ja useammat naisystävät kuvataan, heistä tärkeimpänä Sirkka Kurki-Suonio. Pentti näkyy myös matkustaneen usein pyöräillen paitsi Suomen kaikilla kolkilla laajalti myös Euroopassa enimmäkseen yhdessä Sirkan kanssa. Varsin tarkkaan on käyty läpi paitsi kalastajan soutajien pitkä lista myös Pentin monet hevoset ja hevosten käytös jäällä. Ammattikalastajalla kun ei juuri ole ollut veneessään moottoria eikä jäällä moottorikelkkaa. Yli kolmensadan verkon kokemisessa jäällä olisi luullut moottorikelkasta olevan apua. Pentti elää niin kuin puhuu, välttää luontoa ja luonnonvaroja tuhoavia laitteita. Eipä hänellä ole mökissään televisiota, jääkaappia, sähköhellaa, mikroaaltouunia eikä tietokonetta tai älypuhelinta. Teos kuitenkin paljastaa, että Pentillä oli jonkin aikaa myös auto kalankuljetuksiin ja pari venemoottoriakin. Toki hän on saanut kavereiltaan autolla apua kalanmyyntiin.

Radikaali ajattelija on vuosikymmenien varrella herättänyt runsaasti keskustelua, joka on näkynyt monien lehtien artikkeleissa. Siitä olisi voinut koota montakin kirjaa ja muutama on koottukin. Kylänpää on mainiosti tiivistänyt niin Linkolan ajatukset ja niin niiden ihailevat kuin kriittiset kommentit. Ilman tätä elämänkertaa Linkolan arviointi jäisi helposti iltapäivälehtien kohuotsikoihin. Kun Pentti Linkolan ajatuksia esitetään pari lausetta kerrallaan ilman perusteluja ja kuvaa ajattelun kokonaisuudesta, myyviä kohuotsikoita on helppo heitellä.

Pentti Linkola kertoo ajatustensa pohjautuvan hänen omiin vuosikymmenien mittaisiin luonnon seurantatuloksiinsa, faktoihin ja tilastoihin maailman, Suomen luonnon, ihmisten, lintujen ja metsien tilasta ja näiden faktojen logiikkaan. Näin toki pitkälti onkin, mutta kyllä hänen ajattelunsa sisältää toisen puolen myös sydämen ääntä ja tunnetta. Hän ihan oikeasti rakastaa lintuja, puita, alkuperäisen luonnon kauneutta jopa enemmän kuin useita rakkaita ihmisiään. Puiden kaataminen kotimökin polun varresta on hänelle läheisen surmaan rinnastettava ympäristörikos. Kun puut kaatuvat koko maailmasta, alkuperäismetsät häviävät ja tuhannet eläinlajit ja niiden edustajat tuhotaan ihmiskunnan murhaamina, on Linkolan sydämen ja pään vaikea kestää tätä menoa. Kirjan alkupuoli Linkolan lapsuus ja nuoruus on osin aika hauskaa tekstiä, nuoren ja keski-ikäisen miehen ponnisteluissa luonnon puolesta on voimaa, mutta kirjan loppupuoli, vanhenevan ja väsyvän kalastajan ja ajattelijan elämä on tulvillaan pettymyksiä ja depressiota. Kun maapallon kehitys näyttää vievän kohti tuhoa, ja vahvankaan miehen voimilla ja toimilla ei siihen voi oleellisesti vaikuttaa, vetää elämänkerta lukijansa vakavaksi. Minkä verran meillä ihmisillä on toivoa ja aikaa jäljellä? Pentti Linkola on 85-vuotiaana jo päätyönsä tehnyt, millaista toivoa ja paljonko aikaa hänellä on jäljellä? Hänestä ei jää tuleville sukupolville pyramidia, tuskin patsasta tai museota mutta jääpä hänen jäljiltään muutamia satoja hehtaareja Luonnonperintösäätiön suojelemia luonnonmetsiä ja niihin joukko eläimiä, ja onneksi myös tämä mainio elämänkerta ja Linkolan omat hienot teokset jälkipolvien ihmeteltäviksi. Miksi 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun ihmiset eivät kuunnelleet Pentti Linkolaa? Miksi me emme toimineet oikein silloin kun aikaa vielä oli?

Pentti Linkola kuuluu Claudius Collanuksen jälkeläisiin. Hänen isänsä kasvitieteen professori ja Helsingin yliopiston rehtori Kaarlo Linkola otti veljensä Ilmarin kanssa ensimmäisinä 1900-luvun alussa isoisänsä Sulkavan nimismiehen Zachris Collanin talon nimen sukunimekseen. Äitinsä puolelta Pentti kuuluu Suolahtien sekä von Fieandtin ja von Essenin aatelissukuihin.

Timo Linkola 17.8.2017

Korjaussivu Claudius-kirjaan

Claudius-haaran sukukirjan virheistä on kerätty korjauslehti, jota saa pyytämällä Rauni Rautaselta ja Timo Linkolalta joko sähköisessä muodossa tai kirjeitse.

Henrikin sukuhaaran kirja

Kirjan sisältöä on tullut niin paljon lisää, että emme ole saaneet kirjaa vielä painoon. Tämän vuoden puolella ovat viimeiset ajat toimittaa Kaisa Rautavaaralle (kaisa.rautavaara (at)gmail.com, puh. 040 529 0314, osoite: Kukinkuja 3 A 1, 01620 Vantaa) tietoja sukutauluihin sekä kuvia ja tarinoita suvun jäsenistä. Sivujen editointi alkaa tammikuussa ja pyrimme saamaan kirjan valmiiksi kevääseen mennessä. Julkistamisaikataulusta ja -paikasta ilmoitamme nettisivuilla sekä sähköpostitse.

Jäsenmaksut

Muistutamme jäsenmaksun suorittamisesta (10 /vuosi sukuseuran tilille OP FI 41 5780 0720 4245 01 Collan-Kollanus sukuseura/Rautanen), niin että saisimme sukukirjan painatuskulut hoidettua.

Villa Annala ja Annalan puutarha Helsingin Vanhassa kaupungissa

Villa Annala on Helsingin vanhin kesähuvila. Upean ulkoasultaan kartanomaisen huvilan ympärillä on laaja ja kaunis puistopuutarha viljelypalstoineen, idylli Helsingin Vanhassa kaupungissa. Annalan perusti 1826 kauppaneuvos Gustav Otto Wasenius (1789-1852 ). Hän vuokrasi alueen Helsingin kaupungilta. 1840-luvulla Annalaan liittyi myös Waseniuksen vuokraama Viikin latokartanon alue. Annalan osoite on Hämeentie 154. Waseniuksen kolmas puoliso (vihitty 1842) oli Johanna Collan (1814-1901) Iisalmen rovastin Per Johan Collanin (1771-1833) tytär ja mm. säveltäjä Karl Collanin sisar. Annala maineen kuuluu nyt Helsingin kaupungille, joka on luovuttanut sen hallinnon toistaiseksi Hyötykasviyhdistys ry:lle. Annalan puistopuutarha on avoinna kaikille. Päärakennuksessa on kesän 2016 aikana pieni valokuvanäyttely Yrttien maailma. Näyttely on avoinna 7.6-1.9.2016 tiistaisin 16-20. Vanhan kesähuvilan läheisyydessä on tilan muita rakennuksia, ja hyvällä onnella kesätiistai-iltaisin saattaa pikku kahvilakin sivurakennuksessa olla auki. Alueeseen kuuluu myös ryhmä viljelypalstoja. Helsingin kaupunki valmistelee alueelle paraikaa asemakaavan muutosta ja etsii huvilarakennukselle uutta omistajaa. Kaupunki ei näytä pystyvän itse enää huvilan kunnossapitoon, ja sen sisätiloista pääosa on suljettu yleisöltä.

Kauppaneuvos G.O.Wasenius oli 1800-luvun alkupuolen merkittävimpiä helsinkiläisiä. Jo pari vuotta ennen yliopiston siirtoa Helsinkiin hän perusti 1823 Senaatintorin kulmaan Aleksanterinkadun ja Unioninkadun risteykseen Waseniuksen kirjakaupan, joka oli pitkään maan suurin kirjakauppa ja toimi 1960-luvulle asti. Wasenius asui Etelärannassa vastapäätä Helsingin kauppahallia. Kotitalossaan hänellä oli kirjapaino ja tupakkatehdas. Hän perusti 1829 Helsingfors Tidningar-sanomalehden. Wasenius toimi myös kansainvälisessä viljakaupassa ja oli "kaupungin vanhempain esimies" sekä Ruotsin ja Norjan varakonsuli. Waseniuksella oli kolme puolisoa, sisarukset Anna Charlotta (1805-1837)ja Johan Carolina Meisner, jotka molemmat menehtyivät lapsivuoteeseen sekä miestään 25 vuotta nuorempi ja lähes 50 vuotta leskenä elänyt Johanna Collan. Waseniukselle syntyi kolmen vaimon kanssa kaikkiaan 12 lasta, joista 7 eli aikuisikään. Johannalla oli neljä lasta, joista kaksi eli aikuisiksi. Johannan poika Gustav Valfrid Vasenius (1848-1928) oli pohjoismaisen kirjallisuuden professori . Annalan historiasta on julkaistu kirjanen: Villa Anneberg, Annalan huvila, porvarisidyllistä kaupunkilaisten keitaaksi (2005).

 

Sukulaisillamme on katu- ja muistonimiä

Karl Collanin kuja Helsingin Jätkäsaaren uudelle kerrostaloalueelle.

Karl Collan (1828-1871) oli yksi Iisalmen rovastin Per Johan Collanin pojista. Hänet tunnetaan parhaiten säveltäjänä ja kansanlaulujen kokoajana, mutta hän oli myös Helsingin yliopiston kirjastonhoitaja (johtaja), yliopiston saksan kielen lehtori ja käänsi ensimmäisenä Kalevalan ruotsiksi. Karl Collanin sävellyksistä tunnetuimpia nykyään ovat Sylvian joululaulu, Savolaisen laulu ja Vaasan marssi. Hänen puolisonsa oli Maria Collan os. Pacius, Maamme-laulumme säveltäjän Fredrik Paciuksen tytär. Karl Collan asui pääosan elämästään Helsingissä aluksi sisaruksineen Vanhan kirkon vieressä ja sittemmin perheineen Kruunuhaassa. Hän kuoli koleraan.

 

 

Anninsilta ja Annintanhua

Anni Collan (1876-1962) oli merkittävä hahmo Leppävaaran seudun elämässä 1900-luvun alkupuolella. Hänen elämäntyöllään oli myös suuri vaikutus koko Suomessa naisvoimistelutoiminnassa ja partioliikkeessä. Näistä ansioista hänelle on annettu muistonimi hänen pitkäaikaisella asuinseudullaan Leppävaarassa.

Leppäviidan ekologisessa hengessä suunnitellun korttelin asemakaavaan annettiin 1990-luvun lopussa Leppävaaran merkkinaisten muistonimiä Agnes Lundellille, Elli Tompurille ja Anni Collanille. Tämä asemakaava myös vahvistettiin, ja korttelin rakentamisen myötä Anni Collan sai kaksi muistonimeä.

Annintanhua - Annistået on pihakatumainen korttelinsisäinen ajoyhteys Leppäviita-nimiseltä kujalta etelään Leppäviidanpuistoon. Kevyenliikenteensilta Anninsilta - Annisbron johtaa puron yli Leppäviidanpuistossa, Annintanhuan eteläpäässä.

Materiaalia Henrikin haaran sukukirjaan ja kotisivuille

Keräämme edelleen materiaalia Henrikin sukuhaaran kirjaan. Jos sinulla on tietoja, tarinoita tai valokuvia kirjaan, niin otathan yhteyttä seuran sihteeriin Rauni Rautaseen (rauni_rautanen(ät)yahoo.fi tai sukututkija Kaisa Rautavaaraan (kaisa.rautavaara(ät)gmail.com). Kirja pyritään julkaisemaan tämän vuoden aikana.

Jäsenmaksu

Muistathan suorittaa vuotuisen jäsenmaksun 10 /vuosi sukuseuran tilille OP FI 41 5780 0720 4245 01 Collan-Kollanus sukuseura/Rautanen (voi suorittaa myös esim. viiden vuoden maksun kerralla).

Kertomuksia kansalaissodan ajoilta

Sukutarinoita-sivulla julkaistaan kertomuksia suvun jäsenistä kansalaissodan ajoilta. Keräämme muistoja talteen; voit lähettää niitä seuran sihteerille Rauni Rautaselle tai Timo Linkolalle.

Claudius Collanuksen jälkeläiset 2014 -sukukirjaa on saatavissa

Huom! Claudiuksen sukukirjaan sisältyy korjauslehti kirjaan tulleista virheistä. Kirjan ostaneet saavat sen joko sähköisessä muodossa tai paperisena kirjeessä, kun ilmoittavat tietonsa Raunille: puh. 0400 463 652 tai sähköposti rauni_rautanen(ät)yahoo.fi.

Nyt sitä saa - kauan kaivattua "Claudius Collanuksen jälkeläiset 2014"-sukukirjaa. Uusi komea sukukirja on viimeinkin kansissa. Mukana ovat uudet ajantasaiset tiedot 1946 sukulaisestamme, 517 perheestä, 150 valokuvaa ja aivan uutta tietoa sukumme varhaishistoriasta aina vuoteen 1348 asti. Käsitykset sukumme laajuudesta, ketä sukuun kuuluu, mitkä ovat juuremme, ja miltä näytämme avautuvat nyt aivan uudella tavalla. Olemme savolaisten esi-isiemme lisäksi myös satakuntalaisia, ja ilmeisesti myös vanhan ahvenanmaalaisen Sluk-aatelissuvun jälkeläisiä. Muistatko sisarustesi lasten syntymäpäivät? Entä oman hääpäiväsi? Tiedätkö esi-isäsi 20-sukupolvea taakse päin? Kaikkea tätä löytyy uudesta sukukirjasta. Se on meille jokaiselle jokseenkin välttämätön kantakirjamme, ja kun sitä nyt saa, kannattaa muistaa myös lähisukulaisten ja lasten tulevat sukutieto-tarpeet kymmeniä vuosia tästä eteenpäin. Kannattaa siis saman tien tilata vaikkapa 2 tai 10 kappaletta. Kirjaa on kuukaudessa myyty jo noin 100 kappaletta.


Kirja pohjautuu vuosina 1961 ja 1984 julkaistuihin Jaakko Hyvärisen ja Olavi Linkolan tekemiin sukuluetteloihin, mutta nyt siinä on todella paljon uutta. Vuodesta 1900 alkaen ovat nyt mukana myös suvun naisten kaikki jälkeläiset. Uuden kirjan tiedot on kymmenien sukulaisten avulla kerännyt ja toimittanut Timo Linkola. Tiedot on tallettanut ja käsitellyt Kaisa Rautavaara. Kirjan näyttävän ulkoasun ja taiton on toteuttanut Jouni Linkola.

Työn alla on myös Henrik Collanuksen jälkeläisiä koskeva sukukirja, johon kuuluvat mm. Kollanukset, nykyiset Collanukset, Kollanit ja Kolimaat. Kyseessä on isompi ja ennestään vähemmän tutkittu osa laajaa sukuamme. Uusi sukukirja Henrikin jälkeläisistä ehkä noin 3000 sukulaisestamme, on tarkoitus julkaista ehkä jo vuonna 2015. Sitä valmistelee Kaisa Rautavaara, joka vielä keräilee sekä tietoja että valokuvia.

Uutta "Claudius Collanuksen jälkeläiset 2014"- sukukirjaa voi tilata 20 euroa/kappale + postikulut seuraavista osoitteista. (Kirjan voi myös hakea Rautaselta osoitteesta Dagmarinkatu 12 B 21.) Lasku tulee kirjojen mukana:

Rauni Rautanen, rauni_rautanen(ät)yahoo.fi, puh. 0400 463652

Timo Linkola, timo(ät)linkola.net, puh. 050 563 8426

Iisalmen maakuntamuseossa Collan/Aleksantert I osasto

Oletko käymässä Iisalmessa? Sinne liittyy melkoisesti Collanien historiaa. Iisalmen rovastina toimi aikanaan Per Johan Collan (s.1771-k.1833). Hänen kappalaisaikanaan käytiin mm. Koljonvirran taistelu, jossa Olvin olut-tölkistä ja Runebergin runoista tuttu eversti Johan August Sandels puolustautui urhoollisesti ruhtinas ja kenraaliadjutantti Mihail Dolgorukin johtamia venäläisjoukkoja vastaan. Ruhtinas kaatui taistelussa tykinkuulasta. Samassa taistelussa Runebergin runoilema Sven Dufva osoitti urhoollisuutensa. Taistelusta Runebergille kertoi Fabian Collan.

Keisari Aleksanteri I kävi rovasti Collanin vieraana Iisalmen pappilassa 27.8.1819. Isäntä piti keisarille tervehdyspuheen ranskaksi. Vieras tarkasti pappilan salin seinältä muotokuvansa, ihasteli saksalaisia ja ranskalaisia lehtiä Suomen perämetsässä. Rovasti Collan kertoi keisarille ranskaksi Suomen sodan tapahtumista Iisalmessa. Keisarin pyynnöstä isäntä kutsui sisälle neljä lastaan. Aleksanteri suuteli heitä otsalle ja sanoi heidän isälleen: "Olette minua onnellisempi, Teillä on lapsia". Keisari esitti nyt toivomuksensa saada nähdä talon rouvan. Toivomus täytettiin. Hän oli raskauden tilassa, jonka vuoksi hän oli katsonut aiheelliseksi olla näyttäytymättä hallitsijalle. Hänen tullessaan sisään Keisari suuteli hänen kättään ja liikuttuneena ihaillen tarkasteli kaunista nuorta äitiä, Elisabet Collania os. Crohns, Karjalan Ruusua. Muistoksi niistä tunneista, jotka hän vietti pappilassa, lahjoitti hänen Majesteettinsa korun ruustinna Collanille. Kun Aleksanteri I lähtiessään istui vaunussa, hän sanoi pihalle kokoontuneelle kansalle: "Hyvästi lapset- Adjö barn." Yksi miehistä sanoi tämän johdosta: "Hän puhuu kieltämme kuin todellinen maan isä." " Mitä hän sanoo"kysyi Keisari tällöin rovastilta. Kun Aleksanteri I sai pyytämänsä tiedon, näkyi hänen silmissään kyyneleitä. Viikko vierailun jälkeen syntyi Aleksander Collan, josta tuli keisari Aleksanteri II:n keisariperheen ja hovin kunniahenkilääkäri, ja hän sai aatelisarvon von Collan.

Iisalmen maakuntamuseon kellariosassa yksi huone on omistettu keisari Aleksanteri I:n vierailulle Iisalmessa. Huoneessa on silloinen pappilan salin sohva, pöytä ja tuoleja, kaappi ja seinällä pienet muotokuvat keisarista ja Per Johan Collanista. Sohvalla istuu luonnollisessa koossa Elisabeth Collania muistuttava nukke mustassa juhlapuvussa ja ilmeisessä raskauden tilassa. Seinillä on tekstikuvaus keisarin vierailusta. Pappilan kaluston on museolle lahjoittanut Veli Toimi Tervola, esittelytekstin mukaan Collan-suvun viimeinen edustaja Iisalmessa.

Per Johan Collanin isompi muotokuva löytyy Iisalmen vanhan kirkon sakastista, muiden rovastien kuvien joukosta. Hänen ja Elisabet-vaimonsa kaunis hautakivi on viereisellä kirkkomaalla. Iisalmen vanha pappilarakennus on 1960-luvulta alkaen ollut Helsingissä Seurasaaressa, jossa sitä esitellään lähinnä Juhani Ahon isän, rovasti Brofeldtin pappilana. Collanien ajan Iisalmen pappilan kalustoa ja kauniita muotokuvia on myös Joroisten Frugårdin vanhassa kartanossa.

Iisalmen lounaisella laitamalla on myös komea Itikan talo ja tila, jota Per Gustaf Collan ( 1810-1901) aikanaan isännöi vaimonsa Laura Sofian tuella.


Fabian Collanista löytyy tietoja Sukutarinoita-välilehdeltä.

Jäsenmaksut
Seuran jäsenmaksun 10 euroa/vuosi henkilöltä voi maksaa seuran uudelle tilille OP FI 41 5780 0720 4245 01 Collan-Kollanus sukuseura/Rautanen. Kerralla voi maksaa myös useamman vuoden jäsenmaksun. Jäsenmaksun tarkemmat tiedot löytyvät sivulta "Seuran jäsenyys". Jäsenmaksun yhteydessä olisi hyvä ilmoittaa sähköposti- tai postiosoitteensa.

Suvun historiasta 1600-luvulta on sukutarinoita-otsikon alla:

Timo Linkola: Klaus Sigfridinpojan ja Collan-Collanusten taustat Satakunnassa ja ehkä Ahvenanmaalla
Timo Linkola: Mikkelin Rantakylä ja Kangasniemen Suurola Collan-Kollanus suvun kantaisien kotipaikat

Sukuseuralla oma sivu Facebookissa

Matti Collan on perustanut Collan-Kollanus-sukuseuralle oman sivun Facebookiin. Ryhmään voi liittyä kuka tahansa Collan-Kollanus-suvusta ja sen historiasta kiinnostunut. Ryhmää voi Facebookissa myös suositella kavereilleen.

Yhteisiä tapaamisia

Hallitus on miettinyt, miten pitäisimme enemmän yhteyksiä suvun jäsenten kanssa ja tässä muutamia ehdotuksiamme:

Haluaisitko kutsua suvun jäseniä sukulaistemme konserttiin, näyttelyn avajaisiin tai muuhun tapahtumaan. Samalla olisi on hyvä tilaisuus vaihtaa kuulumisia.

Kutsu suvun jäseniä tapahtumaan sukuseuran Facebook-sivulla tai pyydä Rautasen Raunia (rauni_rautanen(at)yahoo.fi) ilmoittamaan tapahtumasta sukuseuran nettisivulla. Sähköpostilistamme ei ole kovin kattava, mutta sitäkin voidaan hyödyntää tapahtumista ilmoittamiseen.

Suvun tapaamisten järjestäminen ei vaadi aina suurta organisointia. Yhteisesti voidaan sopia esimerkiksi teatteri-illasta, jonka jälkeen tavataan kahvilassa. Kokoontuminen on helppoa, jos jokainen osanottaja huolehtii omista kuluistaan ja menoistaan.

Päivitetty 28.10.2017. Ylläpitäjä Rauni Rautanen, email rauni_rautanen@yahoo.fi